Who we are?

Pikainen esittäytyminen

Olen vastikään lukion aloittanut (itse asiassa sinä päivänä kun tätä kirjoitin, olin selvinnyt hengissä ensimmäisestä päivästä) 16-kesäinen naisenalku Pohjois-Pohjanmaalta. Perheeseeni kuuluu äiti, isä, pikkuveli, koira, akvaario sekä tämän blogin päätähdet: urosmarsuni Mini ja Jare.

Olen aina halunnut ihan ikioman lemmikin ja lopulta vuonna 2007 aneltuani monta vuotta meille koiraa, isä otti yhteyttä lähellä sijaitsevaan Mäkiharjun kenneliin, jossa kävimme samana iltana katsomassa kahta kultaisennoutajanpentua (alun perin pentuja oli 11, mutta vain nämä kaksi touhotinta olivat jäljellä). Toinen pennuista oli jo varattu Ouluun ja jäljellä oleva päätyi meille. 
Koiramme kennelnimi on Mäkiharjun Done With Style, mutta kotioloissa vakionimi on Peppi.

Marsut

Vuonna 2012 pitkäaikainen haaveeni omasta lemmikistä vihdoin toteutui: äidin tutulla oli syntynyt marsunpoikasia. Äiti pyysi minut koneen ääreen ja näytti kuvia poikasista ja sanoi, että valitse kaksi. Päädyin poikueen pienimpään poikaseen, valkoiseen urospoikaseen jolla oli musta "naamio". Sen kaveriksi otin dutch-kuvioisen uroksen.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä kasvattaja toi nämä ihanuuden meille!! Nimeksi olin jo päättänyt pelkästään kuvien perusteella Mini ja Manu.

Mini kaksivuotiaana kakkaisessa häkissään

Manu noin puolivuotiaana(?) kaverin kuvaamana

Puolen vuoden yhdessäolon jälkeen naperot olivat kuin perheenjäseniä ja hoidin niitä aktiivisesti ja pikkuiset olivat silmäteriäni. Erityisesti Manu oli hyvin seurallinen ja kiltti, köllötteli usein masun päällä kun katsoin telkkaria :) ♥
Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, Manun tapauksessa liian aikaisin..

Joulukuussa Manu halvaantui äkisti. Eläinlääkärissä sanottiin, että syynä on vitamiininpuutos ja määräsivät kunnon kuurin. Se ei kuitenkaan tehonnut millään lailla, vaan Manu alkoi haista oudolle eikä mikään ruoka kelvannut. Viimeisenä keinona yritettiin jotain kissoille määrättyä lääkettä, mutta kun sekään ei auttanut, piti raas karvapallo päästää kärsimyksistään.

MANU 17.4. - 20.12.2012

Olet ikuisesti sydämessäni, pikkuinen ♥

Tuli tippa linssiin tätä kirjoittaessa..

Mini asui noin vuoden päivät yksin, kunnes elokuussa 2013 päätin ostaa rippilahjaksi saaduilla rahoilla Minille kaverin. Eräällä kotikaupunkini myyntipalstalla mainostettiin kahta myytävää marsua, joista toinen vei oitis sydämeni. Aneltuani porukoilta ostoluvan äiti otti yhteyttä kasvattajaan ja elokuun loppupuolella haimme Jaren kotiin.

Jare oli myynnissä nimellä Amppari, mutta halusin vaihtaa sen, koska se ei mielestäni oikein kuvannut pikkuherraa. Kotimatkalla mietittiin äidin kanssa ties mitä vaihtoehtoja. Olimme hetken Mantelin ja Justuksen välillä, kun radiosta kajahti soimaan Cheekin biisi ja äiti päätti että se on Jare Henrik Tiihonen II :D

Jare

Jare on osoittautunut hyyyyyvin dominoivaksi ja itsepäiseksi persoonaksi. Jos ruokaa ei kuulu herran haluamassa ajassa, alkaa hirmuinen kuikutus ja häkissä ryskääminen. Rapsuttelu ei ole herran mieleen ja syliin ottaminen vaatii hyvää selkää ja nopeita käsiä.

Mini, joka vietti pienen paaston veljensä poismenon jälkeen, on rauhoittunut iän myötä ja on nykyään seurallinen ja rauhallinen poikamies. Ei tykkää syliin ottamisesta, mutta sylissä olosta nauttii.. Ihme otus :D

Mitä toivon elämältä?

Oman asunnon, mielellään kolmion, missä olisi tilaa isommalle eläinlaumalle, sekä rakastavan, hyvän miehen, joka suhtautuu suopeasti lievään hulluuteeni ja eläimiini :D Haluaisin myös hevosen, mutta se taitaa olla vähän hankalampi hanke..

Niin, ja tietysti:

Onnea ja iloa monta sataa kiloa.

Tämän blogin tarkoitus on seurata marsujeni elämää ja minun sopeutumistani lukion ihmeelliseen maailmaan. 

Hope you like it~